Maahanmuuttajataustainen vammainen lapsi ja hänen perheensä palvelujärjestelmissä 18.11. 2015
Eilinen Vamlasin seminaaripäivä oli mielenkiintoinen kokonaisuus maahanmuuttajataustaisista vammaisista lapsista ja heidän perheistään palvelujärjestelmissä. Enemmän tietoja löytyy vamlas.fi sivuilta mm. tutkimusta. Tässä blogissa pohdiskelen tanskalaisen prifessorin Morten Sodemannin ajatuksia herättävää esitystä. Morten kertoo erityiskilinikastaan Odensessa ulkomaalaistaustaisille ihmisille, joilla on monimuotoisia ongelmia. Toiminta on moniammatillista ja polikliinista. Huomio kiinnittyi siihen, että esteettömän viestinnän asiantuntijuutta ei kuitenkaan tiimissä ollut. Tästä keskustelimmekin mm lounastauolla ja siitä että Esteettömän viestinnän hankkeella olisi osaamista ja kokemusta, josta tanskalaisetkin voisivat hyötyä.
Morten tuo esille, ettö vähemmistöön kuuluminen nykyisin saattaa johtua monista muistakin syistä kuin erilaisesta kulttuuritaustasta: sairaudesta, huolista, ahdistuksesta, köyhyydestä, kouluttamattomuudesta, sosiaalisten taitojen puutteesta, vammaisuudesta, puhumattomuudesta ja yksinäisyydestä.
Morten kertoo klinikan toiminnan perusasioista. Ihimiset pitävät siitä että saavat kertoa elämästään. Ja siitä miten voivat. Esimerkiksi sukupuun piirtäminen - perheestä kertominen on tärkeää. Joskus siitä jättää pois jotain. Sekin on keskustelun aihe. Miksi jätit pois?
Pyydä tekemään lista kaikista kaikista ongelmista! Onko tässä todella kaikki. Yleensä porukat aloittavat pienistä ongelmista ja ihan viimeinen on yleensä se suurin ja oleellisin ongelma. Kirjoitetaan. Itselle tuli mieleen Linnassa ja pk:ssa - aina viimeisenä vuorovaikutusasiat. Tietysti nykyisin on asiat varmaankin toisin ja aloitetaan elämän tärkeimmästä asiasta, vuorovaikutuksesta.
Mietin listaa ja ajattelin, että voisi toimia hyvin myös kuntoutussuunŋtelmassa. Eli mitä parempi luottamusja tarjotaan aikaa ja mahdollisuuksia, niin ehkä tässäkin suhteessa voisi tärkeimmät, isoimmat, vaikeimmat tulla viimeisenä.
Asiakkaasta kiinni kuinka paljon haluaa avautua. Avoimia kysymyksiä. Asiakas saa päättää vastaako. Haavat (fyysiset ja henkiset) on saatava näkyviin. Luottamus, niin eipä sitä voi missään asiakastyössä liikaa painottaa!
Autetaan ihmisiä astumaan uudelleen omaan elämäänsä! Tulkkien käyttöäkin on kehitetty klinikan toimintamalleihin sopivaksi. Käytetään mm Skypeä. Mikäli tulkkia ei ole käytössä, Ihmiset puhuvat helposti vain asioista, joista osaavat puhua. Morten kertoo, että tulkit ovat usein tilanteessa mukana ja alkavat tulkkaamaan vasta kun näkevät, että siihen on tarve. Tanskassa (kuten meilläkin) on eritasoisia tulkkeja ja ammattitaitoiset, osaavat tulkit ovat kullanarvoisia - ja kalliimpia. Puheterapeuttina ymmärtää, että tulkki läsnäolollaan vie paineen ilmaisulta, joten se tietysti helpottaa vuorovaikutusta. Ja itse olen kokenut, että erityisesti osaamattomattomat tulkit helposti tulkitsevat. Erityisesti Kiinassa on jatkuvasti ongelma siitä, että en voi olla varma onko minun sanomani todella se jonka tulkki tulkkaa. Erityisesti Morten kehottaa kysymään. Jollei kysy, asiat voivat mennä todella vaikeiksi!
Kun päästään ongelman syntysijoille/juurille tulee apu koko lähiyhteisölle. Milenkiintoista oli erityisesti se, että ei voi mennä kulttuuri edellä. Eri kulttuurien sisälläkin on hyvin erilaisia kulttuureja. Yksilöön ja lähiyhteisöön tutustuminen on oleellista.
Morten kertoo äidistä, joka on selvinnyt jo 10v vaikeasti vammaisen lapsensa kanssa ja lapsi on kuin ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä. Yhtäkkiä systeemi ottaa ohjakset ja äiti ei ymmärrä mitään ja pelkää, että tekee jotain väärin. Tämä on varmaan asia, jonka monet vaikeasti vammaisten lasten perheet kohtaavat. Asiantuntjiat tietävät ja suosittelevat rajattoman määrän kuntoutustoimenpiteitä ja antavat suuren määrän ohjeita ja tilannetta seurataan monella eri taholla. Luukkujen viidakko on loputon. Tanskalaisen kirjailija viisaus pistää miettimään:
Loppujen lopuksi mikä oikeasti on vaarallista. Voi selvitä kirveeniskusta mutta kuolla hyttysen pistoon. Amerikkalainen lastenlääkäri muuten tuumasi vuosikymmeniä sitten:"Se vähäkin, jonka asiantuntijat näkevät tarpeellikseksi kuntoutumisessa, saattaa olla perheelle liikaa!"
Toimintaan kuuluu itsestäänselvänä kotikäynnit. Kyllä nyt tunsin piston sydämessäni. Jostain syystä ulkomaalaistaustaisten lasten terapiat toteutuu päiväkotikäynteinä! Mikä on normaalia esim yksittäisessä somaliperheessä. Vuorovaikutuksen kannalta todellakin tärkeää. Sieltähän pitää aloittaa! Tulee mieleen yksikin perhe, jossa isä kielsi kotikäynnit!
Kun ihmiset ovat yksinäisiä, eristyneitä, niin ongelmat ja ahdistukset kasaantuvat. Sairauksista ja oireista neuvotellaan ystävien ja sukulaisten kanssa! Usein huoli häviää ja jopa jotkut oireetkin!
Jokainen tietää itsestään. Jollei yhtään saa avautua ja jakaa kokemuksia se alkaa huolestuttaa enemmän ja enemmän!
Hyvä myös muistaa, että voit olla ulkomaalaistaustaisen ihmisen ainoa kaveri! Ja luottamus ei synny itsestään - sen eteen on tehtävä töitä. Voi myös miettiä, että täytyy ymmärtää miltä tuntuu kun ei ymmärretä, jotta ymmärtää miltä se tuntuu!
Onneksi on tämä sähköinen maailma, keskustelu ja toivottavasti jonkin sortin yhteistyökin jatkuu! Erityisesti Esteettömän viestinnän osalta! Ja viidn portaan videoanalyysista Morten oli myös kiinnostunut. Sitähän olemme tehneet Lammilla ja Ruovedellä.
Olisi hienoa, jos Suomeen saataisiin samanmoinen klinikka. Erityisosaamiskeskus saattaa todellakin olla pitkällä tähtäimellä järkevä toimiva ratkaisu. Ei räpiköintiä tuloksetta ja ihmisten pallottelua luukulta luukulle, jossa jokainen turhakin käynti maksaa. Ja tämähän on totta läpi koko tereydenhuollon. Täsmäosaamista, täsmähoitoa ja erityisesti todellisten tarpeiden kuuntelua ja selvittelyä. Järkevyyttä tähän palveluviidakkoon!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti