sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Oikea kukkaronnyöri Espoolle tärkeämpi kuin vammaisten lasten hyvä hoito

Vuonna 1996 perustetussa Espoon Kilon päiväkodissa lähdettiin kokeiluprojektina toteuttamaan yhteisöllisen kuntoutuksen menetelmää. Integroidussa Kilon päiväkodissa on integroituna lapsia, joilla on vähintään kahden terapian tarve - lapsilla on liikunnan ja/tai vuorovaikutuksen kehityksessä haasteita. Jo 1996 keskustelua virkamiestasolla aiheutti ns. väärä kukkaro, mutta edistyksellinen Espoo siitä huolimatta lähti kehittämään ko. toimintaa, joka laajentui myös valtakunnalliseksi toiminnaksi myöhemmin eli valtakunnalliseksi Kahvakeskusverkostoksi.

Edesmennyt lastenneurologian professori Lennart von Wendt oli projektin alusta saakka tukemassa ja osaltaan kehittämässä toimintaa mm. kuului Kilo-projektin johtokuntaan. Johtokuntaan kuului päiväkodin henkilökuntaa, vanhempia sekä Espoon kaupungin kuntoutussuunnittelija. Toiminnan jatkumiseksi valtakunnallisena von Wendt lausuu mm. lausunnossaan: "Nykytilanteessa, jossa voimavarojen käyttöä joudutaan erityisen tarkasti harkitsemaan, tulee pyskiä kohdentamaan voimavarat sellaisiin kuntoutustoimintoihin, jotka ovat kustannustehokkaita. Tämä malli on mielestäni tyypillisimmillään tällaisen toiminnan esimerkki. Kohtalaisen vaatimattomalla panostuksella saadaan laajasti tuloksia. Mielestäni tulisi tehdä kaikki mahdollinen toiminnan jatkumisen varmistamiseksi"

Von Wendt myös lausui, että kyseinen projekti oli suuri menestys ja sitä esiteltiin laajasti sekä kotimaassa että ulkomailla. Se saavutti ansaittua huomiota myös kansainvälisissä kongresseissa ja mm. Tukholmassa toimiva Karoliinisen Instituutin yhteydessä vaikuttava lasten kuntoutusyksikkö kiinnostui kyseisestä mallista. Tämä on johtanut siihen, että mallia on yritetty siirtää käyttöön myös ulkomailla.

Professori Wendtin lausunto oli painavaa tekstiä kun Kahvakeskustoiminnalle haettiin 2002 rahoitusta. Sanat ovat edelleenkin painoarvoltaan suuria, sillä käytäntö ei ole muuttunut ja Kilon päiväkodin toiminta on näiden 14 vuoden aikana kehittynyt tavalla, joka laaja-alaisesti tukee monivammaisen lapsen kuntoutumista. Päivähoidon henkilökunta on koulutettua ja se pystyy vahvasti tukemaan lasten kuntoutumista. Yhteistyötä vanhempien kanssa voidaan tehostaa mm. pienryhmätoiminnalla.

Kahvakeskustoiminnan rahoituksesta Espoo jäi pois. Olemme kuitenkin pystyneet Avainsäätiön alla jatkamaan toimintaa RAY:n tuella. Nyt Espoon kaupunki on muuttamassa - voi olla, että päätökset on jo tehty ja muutos on lähinnä ilmoitusluontoinen asia henkilökunnalle ja vanhemmille.

Eräänlaisena projektin "äitinä/synnyttäjänä" en mitenkään voi ymmärtää, että käsittämättömän hienoa, arjessa tapahtuvaa kuntoutumismallia ollaan muuttamassa - ei sen vuoksi, että se on kallista, päinvastoin vaan sen vuoksi että kuntoutuskustannukset otetaan väärästä - Espoon kaupungin surullisen vajaasta kukkarosta. Kelan kukkarosta kun ne oikeasti tulee ottaa. Tämähän tiedettiin jo 1996 toiminnan kehittämisen alkaessa. Nyt viimein hiljaa, huomaamatta kukkaro vaihdetaan. Eikö kukaan reagoi!? Päiväkodissa osan lapsien kuntoutustarve on jopa 5 kertaa viikossa. Ulkopuolisia ihmisiä viikottain pahimmillaan nurkissa 35. Ja jokainen neuvoo, ohjaa, toimii eri tavoin. Henkilökunnan kannalta kestämätön tilanne.

Käsi sydämelle Espoon kaupunki: onkohan tässä mitään järkeä ja voisiko yhtään ajatella, että hyvin käytetyt rahat loistavaan toimintaan tulee lopunviimeksi yhteisestä kukkarosta!