keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

" Olisin vielä kanssasi jutellut" hajatelmia vanhojen ihmisten hoidosta

Sydneyn oopperatalon idea on lähtenyt appelsiinin kuorimisesta. Alkuviikosta MOT:ssa näytettiin todellisuutta vanhojen ihmisten kotihoidosta. Kotdinhoitajien työtaakka on valtaisa. Appelsiinin kerkeää juuri ja juuri vauhdissa syömään ennen kuin taas hyppää ratin taakse ja seuraavaan paikkaan. Juuri tuo appelsiinin kuoriminen avasi taas silmät siitä, miksi laitoshoitoa ei kuulu ajaa alas vaan kehittää - niin kuin me olemme Esteettömän viestinnän hankkeessa Avainsäätiössä tehneetkin.

Näin eduskuntavaalien kanssa on niin herttaista ja söpöä puhua siitä kuinka vanhalla ihmisellä on oikeus kuolla kotonaan kodinomaisissa oloissa. MOT näytti meille, että se ei voi tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Kyllä jokaisella ihmisellä erityisesti hyvinvointisuomessa on oikeus turvalliseen elämään! Liian moni kotona hoidettavista ihmisistä on vaikeasti muistisairaita, liikuntavammaisia, päihdeongelmaisia, psyykeongelmaisia  masentuneita ja ennen kaikkea yksinäisiä. MOT toi esille myös sen, kuinka tärkeää on, että ihmisellä on joku puolestapuhuja. Joku, joka pitää huolta siitä, että ihminen voi elää hyvää elämää niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Niin monella ei ole. On aika, että puhutaan siitä milloin kotihoito on hyvä ratkaisu ja milloin ei - erityisesti yksilön oman turvallisuuden kannalta.

Laitoshoito on siis kallista. Se on mitä ilmeisimmin suurin ongelma ja se, että kansan mielikuvissa se on aivan karmea ratkaisu, laitokseen - sinne kuolee ja siellä on jos minkäkinlaista kaltoin  kohtelua. Yleinen asenne laitoksia kohtaan on erityisen negatiivinen ja vanhat ihmiset itse pelkäävät laitokseen joutumista suuresti. Vaivaiskoti ajattelu elää vieläkin.

Olen Esteettömän viestinnän hankkeessa ollut mukana kehittämässä tehostetun palveluasumisen toimintaa Päijät-Hämeen seudulla. Itselleni aloittaessani laitoshoito oli samanlainen karmea asia kuin valtaväestölle. Tai oikeastaan karmeaksi kokevat jopa ammatti-ihmiset. Kirjoitin taannoin blogissani vantaalaismummosta, joka yritettiin kotouttaa Peijaksesta tosi jouheasti. Kun asia kyseenalaisestiin, hoitaja osastolla tuumasi moneen kertaan, että jos ei kotona pärjää joutuu Katriinan sairaalaan. En ole koskaan käynyt, mutta äänen tummasta sävystä päätellen, ihan järkyttävä vaihtoehto!

Ei ole, ei ole karmeita paikkoja. Ainakaan Päijät-Hämeen alueella. En minä nyt joka paikkaa tietenkään ole kolunut ja kokemuksellisestikin aika on lyhyt, mutta sen vaan sanon, että alilyöntien mahdollisuus on joukossa pienempi. Suomalaisten hoitajien koulutustaso on korkea. Siksi kehittämistyökin on ollut mahdollista. Tavoitteena ei ole ollut järjestää pelejä ja leikkejä tai monenmoisia virikesessioita tai hyvänolonpalveluja. Tavoitteena on ollut paneutua perustyöhön. Huippukoulutetun henkilökunnan oman työn tarkastelu videoanalyysin avulla on ollut äärimmäisen tehokas väline oman työn tarkasteluun. Työnohjauksillisin keinoin voidaan muuttaa perustyötä sellaiseksi, että se tukee joskus erittäin vähäistäkin omaa mahdollisuutta osallisuuteen. Ja kaikki tämä kuuluu ihan tavalliseen arkeen. Tämän päivän tehostetun hoitolaitosten toiminnoissa on paljon hyvää ja toki paljon kehitettävää. 

Kun ihminen valtaosan vuorokautta kotona  vain odottaa, että joku tulee - pieneksi hetkeksi - ja antaa minimaalisen tuen ja hoidon kiireisen aikataulun vuoksi, se vaan ei riitä takaamaan oikeutta turvlliseen elämään! Lisäksi upean lahtelaisen kodinhoitajan työtä seuratessani, mietin kuinka kukaan jaksaa tuollaista tahtia. Hoitajat väsyvät, eivät kerta kaikkiaan inhimillisesti katsoen voi jalsaa, kun näkevät potilaidensa tarpeet! Ja todellakin, tietenkin monille kotiasumisen tukeminen on loistava ja toimiva asia. Pitää arvioida tarkkaan kenelle sopii ja ennen kaikkea aika ajoin arvioida uudelleen!

"Niin, olisin minä vielä kanssasi jutellut" Ovi meni kiinni ja jälleen kello lyö hitaasti kunnes joku piipahtaa. Laitoksessa ei varmasti hoitajillla ole mahdollisuuksia jutella niin paljon kuin tarve olisi, mutta voidaan sitä salissa, olohuoneessa, yhteisessä tilassa jakaa edes hiljaisuus. Tieto siitä, että lähellä on ihmisiä ja voi olla turvassa.