perjantai 19. lokakuuta 2012

Esteetön viestintä - iästä viis!



Pohdintojani ikääntymisen tuomista viestinnän haasteista:

Kun vanha ihminen astuu hoivakeskuksen ovesta sisään: siinä se sitten oli elämän viimeiset voileivät ja ruuat tehty, pyykit pesty, lakanat mankeloitu. Astutaan sisään maailmaan, jossa pahimmillaan sokeritkin on valmiiksi kuppiin laitettu. Kun ihminen oppii passiiviseksi, kun toimintakyky heikkenee ja omaan elämään osallistuminen ja vaikuttaminen kutistuu äärimmäiseksi pienuudeksi – sitä luonnostaan vaan passivoituu, tyytyy osaansa ja tyytyy olemaan kohde ja sivusta katsoja. Esteetön viestintä hanke pyrkii vaikuttamaan hoivakeskushankekumppanuudella siihen, että ihminen mahdollisimman pitkään, vaikkapa hyvinkin pienessä määrin voisi olla keskeinen osallistuja omassa elämässään. Ja pyrimme yhdessä hoivakeskuksien kanssa kehittämään työtä sellaiseen suuntaa, että perustyö, perushoitotilanteet nousevat ilon ja ylpeyden aiheeksi.

Osallisuus ja toimiva viestintä kulkevat käsikädessä. Aktiivinen ihminen osallistuu oman arkensa toimintoihin, on osallisena enemmän tai vähemmän sosiaalisessa kanssakäymisessä.

• Iän myötä tätä oman elämän hallintaa saattaa vaikeuttaa monet asiat ja kun viestintä  vaikeutuu, se vaikeuttaa ja jopa tekee osallistumisen mahdottomaksi

• Motoriikka hidastuu, ihmisen reagointikyky hidastuu – nopeassa viestinnässä vanha ihminen ei pysy mukana. Vuorovaikutuksen perustana on rytmi. Keskustelukumppanin on aina hyvä tarkkailla, miten hänet on ymmärretty ja kuultu

• Kuuloaisti voi heiketä ja erityisesti hälyisät ympäristöt tuottavat ongelmia. Vanha ihminen saattaa kahden kesken keskusteltaessa kuulla hyvinkin tai esim puhelin keskustelut ovat hänelle helppoja. Pienikin häly ympäristössä vaikeuttaa kuullun ymmärtämistä ja se että ei nää kumppanin kasvoja. Ihmiset saattavat puhua liian nopeasti ja mumista. Kun ihmisen kuulo ja kuulon hahmotus on haasteellista hän tiedostaa tilanteet, joissa kuulee. Tietää, että häntä helpottaa kasvojen, erityisesti huulion näkeminen. Ilmeet ja eleet tukevat keskutelua huomattavasti ja tietysti tarpeeksi varhain kuulokojeen mahdollinen soveltuvuus täytyy yksilöllisesti arvioida.

• Tuntoaisti saattaa olla poikkeavaa esim. erilaisista sairauksista johtuen. Samoin ihmisellä voi olla paljon erilaista kipua. Näiden asioiden huomioiminen on erityisen tärkeää, kun autetaan pukeutumisessa, peseytymisessä ja muissa perushoitotilanteissa. Tärkeää on huolehtia kiireettömyydestä ja siitä että omaa toimintaa tuetaan niin paljon kuin mahdollista. Pidetään huolta, että ihminen voi ilmaista itseään: vesi on liian kuumaa, mene pois, haluan olla yksin, voisitko auttaa, pärjään itsekin, saisinko kupillisen teetä saunan jälkeen…. Esim tällaista kuvaviestintää pitää olla tarjolla jos ei pysty syystä tai toisesta ilmaisemaan itseään puheella.

• Myös näköaisti pitää huomioida viestintää miettiessä. Näkemisen apuvälineitä on tarjolla ja niitä tulee käyttää. Viriketoiminnassa voidaan hyödyntää kosketusta, tuoksuja ja musiikkia.

• Erityisen tärkeää on saada mahdollisimman paljon tietoa kunkin yksilöllisestä historiasta, mieltymyksistä, harrastuksista, omaisista, työstä ja kaikesta, mikä voisi innostaa vanhaa ihmistä osallistumaan ja viestimään ympäristönsä kanssa.

• Hoitohenkilökunnan työ arjessa on rankkaa. Esteettömän viestinnän hankkeen tavoitteena on helpottaa henkilökunnan työtä kehittämällä toiminnallista viestintää. Kahvatuotteen Viiden portaan videoanalyysin avulla henkilökunta omaksuu itse taidon arvioida omaa työtään. Videot on kuvattu erilaisista perushoitotilanteista arjessa. On niin monta tapaa esimerkiksi olla mukana peseytymistilanteessa. Paras niistä on se, jossa vanha ihminen osallistuu itse niin paljon kuin suinkin mahdollista tilanteeseen. Huonoin niistä on se, jossa kaikki tehdään puolesta nopeasti ja tehokkaasti.

• Olemme hankkeen puitteissa mukana nyt kahdessa hoivakeskuksessa. Henkilökunnan sitoutuminen tuo toimivuutta työryhmään ja myös iloa sekä ylpeyttä perustyöstä. Yritämme mallittaa viestintää tukevaa osallistavaa toimintaa sen mukaan mistä asukkaat ovat kiinnostuneita ja myös mistä henkilökunta innostuu. Valoa ja iloa hoivakeskusten arkeen. Viemme arkeen puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää – kehon kieltä, viittomia, kuvaviestintää ja piirtämistä.

Tärkeitä asioita mietittäväksi ihan jokaiselle hyvästä viestinnästä: kunnioitus ja oikearytmisyys. Eräs rouva sanoi hoitajalle aamutoimien jälkeen: "olisin minä kyllä sinun kanssasi pitempäänkin jutellu". Niin arvokasta on ajan antaminen!