tiistai 9. joulukuuta 2008

Kieli muuttuu - nuoret ei

Olen tänään tutustunut mielenkiintoiseen räppiartistiin McManeen, jonka sanomaa kuuntelin netissä. Kaski ensimmäistä biisii pisti ajattelemaan tosi vahvasti artistin sielunelämää: "Kuole huora kuole" ja "Vitun teinit". Löysin myös herkkää lyriikka kuten "Rakastan sinua". Kahdesta ensimmäisestä on noussut keskustelua. Keskustelupalstoilla teinit ovat vahvasti puolesta ja vastaan. Ehkä aikuisten parissa enemmän vastaan.
Sukelsin kauas omaan teini-ikääni: runokirjaan, johon kirjoitin enimmäkseen itse ja kirjasin niitä, jotka missäkin tunnetilassa vastasivat omaa tunnemaailmaani. Vieläkin muistan hyvin yhden, kun olin niin lohduttoman rakastunut ja petetty. Tämä toistui muuten usein. Runo kulki jotensakin näin: Tuuli mun luitani heiluttaa, mä tanssin tahtia yön, varo rakkaani vierellä vierahan. Saat tuntea kylmä on kuolleen käsi ja kylmä on kuolleen suu. Huh. Tänään olen paljon pohtinut teini-iän myrskyisää elämänvaihetta. Välillä lutusena kotona kotikissana, välillä mietiskellen, että kyllä ne sitten itkee kun mä olen kuollut.
Kieli muuttuu, ajat muuttuvat - eivät ainakaan helpommiksi - ja teini-iän kipuilu ei muutu miksikään sinällään. Kyllä teineillä on kasvussaan aikuisiksi haastetta kerrassaan ja vanhemmilla osuus siinä prosessissa potenssiin miljoona.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Tsemppiä Finnair

Palasin lauantaina Kiinasta ja jälleen kerran olin kaikin puolin niin tyytyväinen Finnairin palveluun. Kun astuu koneeseen, niin tunne on kuin kotiin olisi tullut. Olen matkustanut siellä sun täällä pian 50 vuotta. Kokemuksia on jos mistäkin lentoyhtiöstä. Tuoreimpana on muisto viime kesän Montrealin lennosta. Air Canada tajosi menomatkalla pelkkiä keksejä, makeisia, muffinseja, donitseja ja juomatarjoilukin oli aivan ala-arvoista. Pahinta oli että kohdalleni osui stuertti, joka oli ilmeisen kyllästynyt ehkä koko elämäänsä, työn lisäksi. Negatiivisia kokemuksia on paljon: Deltan (mennyt konkurssiin) käsittämätön piittaamattomuus kentälle jumittuneista matkustajistaan, Varigin (mennyt konkurssiin) olemattomasta palvelusta koneessa ja kohteen muuttumisesta aivan viime metreillä kentällä jne.
Olen kaiken kaikkiaan suomifani - ehkä se johtuu pitkälti siitä, että asuin vuoden jenkeissä. Minua erityisesti nipoo, se että jo pitkään erityisesti Hesarin asenne on kansallista lentoyhtiötämme kohtaan vain negatiivinen. Tämä Thaimaan härdeli, joka ei villeimmänkään mielikuvituksen mukaan ole Finskin vika, uutisoidaan siitä vinkkelistä, että mikä kaikki on pielessä Finskin päässä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että tässäkin tilanteessa (kuten tsunamikatastrofissakin) meidän Finnairimme tekee parhaansa - voisi tehdä jonkun kansainvälisen vertailunkin ja luulen että aika kärkipäässä olemme tämänkin katastrofin hoidossa.
Perustetaan profinski -kerho. Listataan kaikki asiat, jotka on koettu positiivisiksi. Voin aloittaa: suomalaista mielenlaatua ymmärtävä henkilökunta (Thai airwaysillä ällötti kun miehiä palvellessa oltiin niin äiteliä ja meille naisille tuskin hymyiltiin), kielitaitoisia (löytyy ruotsissa, englannissa, ranskassa, saksassa jne), pitkillä lennoilla 2 lämmintä ateriaa!!!!, "baariin" pistäytyessään tuntee itsensä tervetulleeksi ja henkilökunta on mielellään vuorovaikutuksessa ja mikä ihaninta yhteinen huumori löytyy helposti, pienten lasten kanssa matkustavia huomioidaan erityisesti, vessat pysyy siisteinä pitkilläkin lennoilla..... ja löytyy palvelua kentälläkin - menomatkalla Kiinaan ihana virkailija sanoi: kone ei tule täyteen, joten pistänpä väliinne tyhjän penkin - ihan kuin olisi förstissä matkustanu (vaikka siitä ei ole kokemusta:))
Jos sinulla on negatiivisia kokemuksia, minä en niistä halua kuulla paitsi jos kyseessä ei ole Finski. Minulla on agendana pelkät kehut!
Niin, niin siskoni on purseri, mutta jostain syystä kukaan koskaan koneessa ei ole huomannu, että taidatpa olla Eevan sisko. On meinaan sen verran tuota henkilökuntaa, että sukulaisuussuhteemme ei kilometrien päähän loista.