Olen tänään tutustunut mielenkiintoiseen räppiartistiin McManeen, jonka sanomaa kuuntelin netissä. Kaski ensimmäistä biisii pisti ajattelemaan tosi vahvasti artistin sielunelämää: "Kuole huora kuole" ja "Vitun teinit". Löysin myös herkkää lyriikka kuten "Rakastan sinua". Kahdesta ensimmäisestä on noussut keskustelua. Keskustelupalstoilla teinit ovat vahvasti puolesta ja vastaan. Ehkä aikuisten parissa enemmän vastaan.
Sukelsin kauas omaan teini-ikääni: runokirjaan, johon kirjoitin enimmäkseen itse ja kirjasin niitä, jotka missäkin tunnetilassa vastasivat omaa tunnemaailmaani. Vieläkin muistan hyvin yhden, kun olin niin lohduttoman rakastunut ja petetty. Tämä toistui muuten usein. Runo kulki jotensakin näin: Tuuli mun luitani heiluttaa, mä tanssin tahtia yön, varo rakkaani vierellä vierahan. Saat tuntea kylmä on kuolleen käsi ja kylmä on kuolleen suu. Huh. Tänään olen paljon pohtinut teini-iän myrskyisää elämänvaihetta. Välillä lutusena kotona kotikissana, välillä mietiskellen, että kyllä ne sitten itkee kun mä olen kuollut.
Kieli muuttuu, ajat muuttuvat - eivät ainakaan helpommiksi - ja teini-iän kipuilu ei muutu miksikään sinällään. Kyllä teineillä on kasvussaan aikuisiksi haastetta kerrassaan ja vanhemmilla osuus siinä prosessissa potenssiin miljoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti