Kun nyt on vaalikoneiden kysymyksiin vastannut, niin on hiukan pyörryttävä ja ahdistunutkin olo. Kun ei todellakaan voi kaikesta olla jotain mieltä. Olisi hyvä jos olisi esimerkiksi vaihtoehto "en tiedä, mutta tarpeen tullen otan asiasta selvää".
Yhdessäkin vaalikoneessa oli todella elämää suurempi kysymys: uskotko Jumalaan. Ehkä, ehkä en - välillä tiedän ja uskon välillä en. Ehdottomasti uskon ns. "tuonpuoleiseen". Elämä olisi niin masentavaa ilman tuota uskoa. Arkisiinkin kysymyksiin piti pureskella kynää ennen vastaamista ja varmaan meni miten sattui. "Onko parempi, että julkisessa liikenteessä on vyöhykemaksut seutumaksujen tilalla". En tiedä tarpeeksi asiasta, jotta voisin olla samaa tai eri mieltä. Vastuntanko siis periaatteesta vai olen samaa mieltä asiasta.
Keskustelimme kavereiden kanssa vaaleista. Yksi sanoi, että älä nyt hyvä ihminen mene sanomaan, että on itse asiassa hirvittävän paljon enemmän asioita, joista et tiedä mitään kuin mistä tiedät. Ei voi mitään - näin se vain on. Toisaalta olen valmis keskustelemaan asioista ja hyvillä perusteilla voin jopa muuttaa mielipidettä. Ja halu oppia ja kehittyä - uskon ja toivon, että en koe koskaan olevani "valmis".
Olen kunnallispolitiikassa tuore. Vuonna 2004 innostuin asiasta, sillä tuntui että nyt on minun vuoroni vaikuttaa. Edellisissä kunnallisvaaleissa sain 177 ääntä. Olin kovasti tyytyväinen. Kiitos vain lämpimästi kaikille äänestäjilleni. Olen vähitellen löytänyt sitä aluetta kunnallispolitiikassa, joka on minulle ominta ja läheistä ja se on vahvasti sosiaali- ja terveystoimi sekä sivistystoimi (koulu). Toki kaikki mikä edistää kuntalaisen hyvinvointia kiinnostaa ja olen valmis ottamaan asioista selvää, vaikken erityisosaamista vielä olisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti