Matkakertomus - BETT 2015 - the British Educational Training and Technology Show - Lontoo

BETT on maailman suurin opetusteknologian tapahtuma. Paitsi näyttelyt ja tapahtumat EXCEL -messukeskuksessa sen ympärille on muodostunut paljon erilaisia koulutuksia ja seminaareja. Kiinnostus tapahtumaan alkoi, kun vihjeestä aloin seuraamaan edellisten vuosien BETT -tapahtuman ympärillä käytyjä suomalaisten somekeskusteluja ja raportteja. Avainsäätiön Esteettömän viestinnän hankkeessa esteetön teknologia, viestintälaitteet ja viestintäohjelmat ovat merikittävässä asemassa. Työhöni on kuulunut mm. esteettömän teknologian koulutus ja olen ollut mukana kehittämässä erilaista koulutusta, tapahtumia ja seminaareja iPadiin liittyen. Perustamani someryhmä iPad kuntoutuksessa ja opetuksessa on foorumi yli 3500 iPadin käytöstä innostuneelle ihmiselle. Ryhmään kuuluu ammattihenkilöitä, vanhempia ja muita asiasta kiinnostuneita. Teknologia on koko ammatillisen uran kiinnostanut minua, ensimmäisestä Commodore64 lähtien. Kehitys alalla on nopeaa ja siksi on tärkeää pysyä ajan tasalla. Työnantajani Avainsäätiö olis suopea koulutusanomukselleni ja pääsin osallistumaan.

Ennen matkaa

Bett 2015 -tapahtumasovellus oli hyvissä ajoin saatavissa. Sieltä löytyi luennoitsijat, messualueen kartat ja firmojen esittelystandit. Myös erilaista yleistietoa. Sovelluksessa oli tietoa esittelyistä ja luennoista. Ilmoittautuminen oli sovelluksella todella helppoa ja oman nimilapun pystyi printtaamaan valmiiksi. Applen ja ilonaIT:n kautta tuli tietoa muista tapahtumista messujen ympärillä kuten perjantain Apple Summitista. Valintojen teko massiivisesta määrästä kaikkea mielenkiintoista oli tietysti hankalaa. Varsinkin kun luennotsijoista kukaan ollut ennestään tuttu. Jossain vaiheessa mietin, että onkohan koko tapahtuma oman työni kannalta ollenkaan niin antoisaa kuin olin kuvitellut. Matkaan lähdin hieman ristiriitaisin tuntein.

Matka alkaa ja saavutaan Lontooseen

Oli todella mukava lähteä "pakettimatkalle". Kaikki hienosti valmiiksi suunniteltu. Kentällä oli kiva nähdä joitakin tuttuja, varsinkin edellisellä Tanskan opintomatkailla olleita kumppaneita. Lento meni hurauksessa innokkaiden vierustovereiden kanssa keskustellessa, samoin bussimatka hotelliin. Hotellissa odotti varsinainen huonekaaos, mutta koska olen tunnetusti syntynyt onnellisten tähtien alla, sain omani ensimmäisten joukossa. Pikaisesti pudottamaan matkatavarat huoneeseen ja alkoi iltaseminaari. Kuulimme Kaarinan kaupungin TVT ratkaisuista opetuksessa. Kaarinahan on ollut edelläkävijönä iPadien käytössä kouluissa. Itse olen käynyt luennoimassa Kaarinan varhaiskasvatuksen henkilökunnalle jokusen vuosi sitten ja jo silloin Kaarinan lastentalolla älyteknologia opetuksessa ihastutti. Myös Turun norssi esittely toimintaansa ja luonnollisesti myös illan järjestäjä IlonaIT esitteli mm Smartfeed pelialusta ja julisti kilpailun alkaneeksi. Pelin voittajille oli luvassa hyvät palkinnot. Loppuillan täytti puheensorina ja viimein väsyneet matkaajat suunnistivat yöpuulle, sillä aamulla oli hyvin aikainen nousu.

Vierailu the Flitch Green Academyssa - ala-aste

Aamuvarhain lähdimme ajamaan bussilla Essexiin. Kävin ostamassa kahviosta mukaan kahvin, ja nuori mies tuumasi: "It's on the house". Ei voi tulla kuin hyvä päivä!  Matka kesti parisen tuntia. Vastassamme oli vierailusta vastaavat opettajat. Rakennus oli matala ja moderni. Aloitimme salissa ja opettajat kertoivat koulun toiminnasta. Tietotekniikka oli aluksi kannettavien varassa. Sitten tulivat iPadit ja niiden myötä ensin sovellushullaannus, joka sitten laantui ja alkoi kokonaisvaltainen ja suunnitelmallinen älyteknologian käyttö opetuksessa. Koska uskon vahvasti toiminnallisuuteen minkä tahansa asian oppimisessa, koulun toiminta-ajatus oli todella innostava! Käytössä oli kourallinen sovelluksia (mm. I can animate, Legoqnimaatio, BookCreator, QR -skanneri) , joiden käyttö oli mietitty perustaidoista vaativaan käyttöön. Pienimmästä isoimpaan videoitiin ja kuvattiin. QR-  koodit olivat kaikkialla ja kaikessa. Tehtävissä, lukujärjestyksissä, kerhoissa ja monissa blogeissa. Selkeästi ideana oli "less is more". Hyvin valitut sovellukset yhdistettynä iPadin perusohjelmistoon läpi koko yläasteen oli suorastaan nerokasta. Koulun ilmapiiriä kuvasi myös mukava epäjärjestys. Hiukan olivat vaatteet läjässä eteisessä. Elämä luokissa huiskin haiskin. Meteliä ja hälinää yllin kyllin. Mutta käytävillä ja yleisillä alueilla musiikkivälineitä, luuranko tutkimista varten sekä muovisia kehonpaloja ja vaikka sun mitä. Ihan vain sitä varten, että niitä saa tutkia ja niillä saa leikkiä. Ja ne olivat järjestyksessä!

Vierailu oli upeasti järjestetty. Jokainen yksityiskohta oli mietitty ja vierailun onnistuminen oli yhtä paljon oppilaiden kuin opettajienkin vastuulla. Upeaa oli nähdä kuin kaikki olivat hyvin ylpeitä koulustaan. Ilmeisesti vierailijoita käy paljonkin ja samaan aikaan meitä oli useita kymmeniä. Vierailijat oli jaettu pienempiin ryhmiin ja kutakin ryhmää opasti kaksi oppilasta. Meidän opaamme oli ihastuttavat Alfie ja Isaac. Isaac tuumasi heti alussa "Alfie, we have to take care that the group stays together all the time". Vierailun aikana näimme joka luokka-asteen erilaisia ryhmätyöskentelyjä. Tehtävät oli kuvitettuna ja selostettuna pöydällä. Monien tehtävien yksityiskohtia ja vastauksia löytyi myös QR-koodin takaa. Yhteistä kaikelle oli vahva tekemisen meininki.

Tutuistuimmi hyvin monenlaisiin ryhmiin.  Muutamia jäi todella hauskoina ja  ajatuksia herättävinä mieleen. Yhdessä ryhmässä lapset tekivät narusiltaa orankeille jäätelötikuista ja narusta. Pöytä oli käännetty väärinpäin ja jalkoihin viriteltiin siltaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta, alkoivat tikut pysymään paikallaan. Silta sitten kuvattiin ja siirryttiin seuraavaan pisteeseen. Lapset tekivät töitä 4-6 lapsen ryhmissä. Musiikiopettajan tekemä tehtävän asettule oli niin monimutkainen, että putosi. Heti alkuunsa. Tehtävän asettelu QR koodilla. Sitten piti avata soittamalla ksylofoonilla nuottien takana olevat kirjaimet ja lopulta sitten päästiin katsomaan QR-koodilla oliko vastaus oikein. No ihan en varmastikaan ymmärtänyt koko juttua, mutta tuumasin opettajalle, että onpa hän viisas. Kaksi tyttöä yritti neuvoa minua ja lopulta vaan sanoin, että on tämä kyllä vaikeeta. "No, it's very easy!". Niin varmasti, kun osaa. Low Tech - No Tech - High Tech. Siitä oli kyse läpi koko vierailun. Pienille oli jäädytettyjä pikku dinosauruksia. Pöydällä oli kippo lämmintä vettä ja siveltimiä. Tehtävän asettelu kuvalla pöydässä ja ideana oli saada dinosaurukset "vapautumaan" jäästä. Ylivoimaisesti pikkuiset pojat ja työtöt ratkaisivat sen hakkaamalla jäät irti innokkaasti! Vähän sivelyä vedelläkin, mutta mitä ilmeisemmin se ei ollut niin hauskaa!

Yhteen pöytään oli tehty vesiliukoiselle pöydälle vihreällä vesiliukoisella tussilla viivat. Pari teki kuviojonon - mahdollisimman hankalan - ja kaveri teki sitten samanlaisen viereen. Vähitellen siirryttiin kuviotornin tekemiseen. Opettaja kävi välillä vahvistamassa viivoja? Yksi tyttö porukka harjoitteli innoissaan kolmea erilaista tanssia. Isommat tytöt oli niitä jumppatunnilla videoineet (käyttävät valmennus -sovellusta). Pikkuiset sitten opettelevat isojen tyttöjen videoilta mooveja.

Jostain kumman syystä yksi luokka oli kokonaisuudessaan Ruotsi -luokka. Siellä opetetltiin Tuotsin vientiä ja tuontia (kuten yksi tyttö sanoi: "what Sweden gives us like Volvos and stuff). Tytöt opettelivat juuri numeroita ruotsiksi ja minä opetin ne tasa-arvon vuoksi myös suomeksi. Lisäksi kävin läpi lyhyen oppimäärän Cockneyn rhyming slangia ja tytöt sanoivat kysyvänsä kotona vanhemmiltaan ymmärtävätkö he. 

Green Academissa oli paljon erilaisia tyylejä -  mm. Montessoria, Steinerismia, Reggio Emiliaa yhdistetty loistavasti. Oli puutarhanhoidosta oppilaskunnan parlamenttiin myös kerhotoimintaa. Maailmassa toisaalta ei ole mitään uutta, on vain uusia järjestyksiä. Lapset osallistuivat vaikka mihin, myös juhlatilaisuuden järjestämiseen. Isommille oppilaille oli annettu budjetti (Numbers sovellus). Jokaiselle oli annettu eri teema ja heidän piti tehdä esitys tavoitteena voittaa tapahtuman järjestäminen. Oppilaat olivat yhtä innostuneita kuin minä ollessani tilassa. Ihailin erityisesti puheterapeuttina sitä, miten vahvasti kaikessa tuetaan oppilaiden vuorovaikutustaitoja. Ei tarvinnut paljon kysellä. Pienimmästä suurimpaan kertoivat ja olivat uteliaita. Luontaisesti kokivat jotenkin mahdollisuudeksi se, että voivat oppia vierasmaalaisilta asioita. Kaiken kaikkiaan olin vaikuttunut. Varmaankin suomalaisessa opetuksessa on onnellista ja iloista sekä vuorovaikutustaitoja tukevaa oppimista ja asioiden omaksumista. Parikin kommenttia kuului BETT-matkan aikana, että onhan meilläkin. Aivan varmasti! Se, että koulun kirstuun kilahtaa rahaakin hienosta konseptista, ei ole huono juttu. Ihan kaikkien kouluun kuuluvien hyödyksi!

Huikean suuri BETT

Mitäpä sitä muutakaan illalla tekisi kuin lähtisi vielä messukeskukseen. Kätevästi bussi vei meidät Lontoon Excel -keskukseen ja aloitimme urakan. Tavoitteena tutustua pääasiassa erityisopetukseen liittyviin osastoihin. Skoogin - musiikkikuutioon juutuimme pitkäksi aikaa. Olin jo vempaimesta kuullut, mutta olipa hienoa kokeilla sitä käytännössä. Kätevästi laite toimi myös GargeBandin kanssa. Pienelläkin hipaisulla voi tehdä musiikkia. Osastot olivat täynnänsä erilaisia oppimispelejä. Useimmat jättivät kylmäksi. Ehkä se johtui siitä, että päivän koukuvierailu oli vienyt minut toisenlaisiin teknologiakuvioihin. Enemmän kiinnosti esim. laite, joka aisti liikkeen ja jolla pystyi tekemään   musiikkia. Ja koska istuminen on nyt julistettu pannaan, syystäkin, viehätti erilaiset liikunnalliset ratkaisut. Löysimmekin monenlaisia lattianäyttöratkaisuja, joista vielä aiomme ottaa selvää. Niin tässä kohtaa on hyvä kertoa ketkä me: jo tulomatkalla hitsauduin yhteen hienojen kuopiolaisten opettajien kanssa, Tarja Tolonen ja Suvi Orasuo. Kyllä matkan aikana tuli suunniteltua ja kehitettyä. Ja hyvinkin voidaan saada toteutettua osa. Mahtavaa jakaa ajatuksia samanhenkisten innostuneiden ihmisten kanssa. Väsyneinä, mutta onnellisina lähdimme kohti majapaikkaa. Iltaruuan söimme hyvin autenttisessa intilaisessa ravintolassa mukavassa porukassa maailmaa parantaen.

Apple -työpajat

Torstai aamuna suunnistimme Apple työpajoihin. Paikka oli Oxford Streetin tuntumassa.  Aamupäivällä olin kuulemassa Nigel Barlowta. Olin valinnut pajan n

Otsikon mukaan: Creative Approaches To Learning. Olin ajatellut, että siitä saisi loistavia välineitä yleensä opettamiseen. Tosiassa Nigelin tapa esittää asioita, saada ihmiset keskustelemaan ja pohtimaan asioita oli hyvin pitkästä aikaan äärimmäisen innostavaa. Hän kyseenalaisti ja provosoi. Mieleenpainuvia asioita oli miten asioiden näkemine uudella tapaa voi aluksi on hankalaa. Kuinka vaikeaa on hahmottaa valkoiset kirjaimet mustalla taustalla kun on tottunut lukemaan mustia kirjaimia. Se, että hyvät ideat ei juurikaan koskaan tule työpöydän vieressä eikä töissä vaan kylpyammeessa tai lenkillä. Hanke-elämässä mukana olleena jo pari vuosikymmentä ja työnohjaajana olen kovasti pohtinut, mitensaada eri yksiköiden henkilökuntaa mukaan uusiin hankkeisiin ja muutokseen. Meiningillä "tapa rutiinit ennen kuin ne tappavat sinut!". Nigelin tausta on erikoinen. Lakimies, joka hyvin nopeasti ajatui kehittämään Mindmappingia ja sittemmin on ollut itsenäinen yrittäjä Oxfordista, joka austaa ja elelee Montrealissa perheineen, koska kokeaaa englatilaiset ahdistavan vakavaksi.  Nigel analysoi työyhteisöä nelikentällä. Osa porukkaa on sivustakatsojia. Vaarallisia muutoksen kannalta, sillä he lähinnä kyttäävät ja ovat onnesta sekaisin, kun uutta yrittävät epäonnistuvat. No minähän tiesin, ettei siitä mitään tule tai onhan tuota ennen kin yritetty, mutta! Sitten ovat ns. elävätkuolleet. He lähinnä odottelevat, että työaika loppuu tai pääsevät eläkkeelle. Kunhan saa tehdä rutiininomaisesti rauhassa työt, niin kaikki on hyvin. Nämä ovat kuitenkin herätettävissä, vaikka saattaa vaatia suuria ponnistuksia. Pahimmat ovat kyynikot, joilla on tiedossa ihan kaikki syyt, miksei muutosta voi eikä kannata tehdä! Nämä yleensä eivät muutu eikä niihin kannata satsata. Ja sitten on pelaajat! Jo silmien pilkkeestä ja asenteesta työhön nämä on ne, jotka lähtevät innostuneina mukaan. Toki innostuksen laineiden lyödessä korkeimmillaan on hyv, että löytyy niitä, jotka kyseenalaistvat ja kritisoivat (eri asia kuin kyynisyys tietysti). Kysyin Nigelilta, että onko kyynikot "ankeuttajia". Siihen hätään en tiennyt, mitä ne ovat englanniksi. No niin Wikipediasta Harry Potter ja sieltähän Mentorit löytyivät kuvauksineen. Tässä kohtaa porukassa ilmeni Harry Potter osaamista huomattavasti enemmän kuin minulla. Sivuhuomautuksena: seuraavan päivän koulutuksessa Nigel oli käyttänyt esimerkkiä ja sain kiitosviestin aiheesta. Näin pienestä sitä on äärimmäisen otettu!

Nigel esitteli But-boxin. Työyhteisöissä tulisi päästä eroon mutta-kielestä. "Tuo on hyvä ideä, mutta... Kunnioitan ajatuksiasi, mutta.... Voitaisi tehdä, mutta! Eli jokainen, joka käyttää mutta-verukkeita esimerkiksi suunnittelukokouksessa laittaa sovitun rahamäärän kolikkokuutioon. Kysyin mistä tollaisen saisi. Nigel heitti sen minulle heti! Eli meidän pitäisi viljellä enemmän kommentteja kuten Entä jos? Miksei? Mikäpä ettei?

Itselleni hyvin tuttua ilmiötä "viimetippaa" käsiteltiin myös. Miten siitä pääsisi eroon. Ensin pitäisi analysoida tehtävä ja heitellä ihan mitä päähän pälkähtää ranskalaisin viivoin. Sitten tulisi jättää koko asia. Ja idea, Heureka voi syntyä ihan missä vaan (Sydneyn oopperatalon idea on syntynyt appelsiinia kuoriessa). Lopuksi kootaan ja idea joka sitten toimii tai ei.

Creating content Apple - työpaja 

Iltapäivän luento oli eri esittäjien demonstraatiota siitä miten teknoligiaa voi hyödyntää opetuksessa. Valopilkkuna ehdottomasti oli viimeisin eli tanskalaisten esitys älyteknoligian hyödyntämisestä ammatillisessa opetuksessa. Toiminta oli tuttua Tanskan vierailultamme. Jos kiinnostaa voi lukea blogistani tästä lisää. Uutuus oli iBooks Author. Hyvin laaja-alainen ja monipuolinen maailmansa, jolla voi luoda vaikka mitä. Rajana korkeintaan mielikuvitus. Ideoita syntyi tuhottomasti. IBooks Authorilla ei tosin voi luoda iPadilla vaikka tuotokset on katsottavissa millä alustalla vaan. 

Täynnä ideoita ja ahaa -elämyksiä kiiruhdimme taas Excel keskekseen. Eli korot kopisten pitkin Oxford Streetiä ja maanalaiseen. Halvin matka koskaan! Exelissä tavoitteena oli tällä kertaa erityisesti keskustella eisttelijöiden kanssa. Katselimme tietysti ihmeissämme myös erilaisia robotteja, 3D tulostusta, ja koodausjuttuja. Selkeästi niitä oli eniten ja niiden luona kävi kova huiske. Ihan henkilökohtaisesti en syttynyt - vielä. Ehkä jotain idean poikasta syntyi kun olimme "kännykkäautoradalla" , jossa kännykät oli kyydissä.  Olen avoin, mutta pakko oli priorisoida. Tutustuimme myös AR (Added Reality) ohjelmistoon, mutta oli kyllä aika alkeellista verrattuna esimerkiksi iPadin Dinosaur AR ratkaisuun. Tästä intoutuneena, päätin, että heti kun ehdin selvitän onko niitä tullut lisää. Ellei joku nyt ole jo selvittänyt?

Viimeiseksi, erittäin väsyneinä ja jalat tohjona pysähdyimme kahden ihastuttavan englantilaismiehen standille. Saimme kunnon kupit kahvia ja istumapaikan. He totesivat, että heillä ei ole meille mitään esiteltävää, kun kaikki oli puhtaasti englanninkielistä materiaalia. Mutta hyvää keskustelua syntyi ja lähdimme naruhissillä kohti kaupunkia. Illallista söimme Jamie Oliverin ravintolassa. Ei ollut Jamieta, eikä ruokakaan mitään sytyttävää, mutta kiva paikka ja hyvin ystävällistä henkilökuntaa.

Apple Summitt

Perjantaina, viimeisenä päivänä aamuvarhain suunnistin kohti King's Placea. Odotukset oli valtavat. Luvassa hienoja luentoja ja upeita työpajoja. Ja odotukset täyttyivät monin kerroin! Puheissa painottettiin teknolgian käyttöönotossa suunnitelmallisuutta, uudenlaista ajattelua ja eritoten sitä miten oppilaat saadaan itse ottamaan haltuun oppimisensa. Ihastutti monessa puheessa se, miten koulut ovat porrastaneet teknologian hyödyntämisen alkeista hyvin syvälliseen käyttöön. Monessa esityksessä kerrottiin "digitutoreista". Osaavammat ohjaavat.  Erityisesti ihastutti selkeät kokonaissuunnitelmat. Teknologian käyttöönotossa on oleellista, että opettajat saavat koulutusta ja ohjausta. Kylmiltään ei laitteita voi viskata kätösiin. On myös huomioitava, että kouluissa ja myös varhaiskasvatuksessa on toimivat verkot. Kuvat, äänet, videot ym on hyvin liikuteltavissa ja jaettavissa. Ennen kaikkea on tehtävä päätöksiä ja valittava. Tuli tiselle taas mieleen, että kun jokaisella on hyvin erilaisia omia agendoja siitä, mikä laiteympäristö ja mikä ei. Väittely saattaa olla hyvinkin kiivasta. Se on ainakin varmaa, että kaikki laitteet myydään katteella ja joku kerää rahat ja henkilökohtaisesti minulle on aivan sama vaikka käytetään mikroaaltouunia, kunhan se on helppoa ja palvelee tarkoitustaan!

Niin järjestelythän olivat mitä hienoimmat. Jokainen sai oman IPadinsä käyttöön päiväksi. Siinä oli luennot, kuvaus luennoitsijoista ja tietysti kaikki päivän aikana tarvittavat sovellukset. Muistiinpanot tulivat hienosti sähköpostissa ja olipa mahdollisuus kirjoittaa mielipiteitä esimerkiksi siitä, mitä oppimisen tulisi olla. Ja jaetulla näytöllä jokaisen kommentti näkyi estraadilla. Kynnys milipiteen eisttämiseen satojen kuulijoiden joukossa on niin paljon matalampi ja toisaalta oma nimi näytti siellä aika hienolta. Kaikki varmaan arvaa mitä kirjoitin "Joy of learnong". Alkoi yhä enemmän kyllästyttää suomalainen PISA hypetys. Miten saisimme onnellisia, iloisia, uteliaita ja taitavasti viestiviä oppilaita. Niin, monet nyt kommentoivat, että onhan meillä. Hyvä niin!

Suurin osaa päivää siis kierreltiin erilaisissa pajoissa. Aloitin Flitch Green Academyn pajassa. Sinne oli tullut meitä oppilaita ohjaamaan koulun digitutorit, ihastuttavat varhaisteinarit. Tehtävän antoi koulun yksi opettaja videolla. (Oppilaat tehneet iMoviella). Leikittiin matkatoimistoa ja hän oli asiakas. Asiakas halusi tietää minne hän matkustaisi kun sademäärä olisi enintään xmäärän ja lämpötila vähintään xmäärän. Ohjaajani ja kohtahan heitä oli kaksi olivay kanssani täysin työllistettyjä. Muilla meni paremmin, koska he olivat enimmäkseen lahjakkaita tilastotieteessä ja matematiikassa. No käytössä oli Numbers, Wikipediaa, tilastoja, karttoja ja vaikka mitä pylväikköjä. No määrätietoiset ohjaajani eivät tehneet mitään puolestani vaan käskyttivät ja näyttivät "Go there, find the maximum value, minimum value...". No huh! Kyllähän se sieltä sitten ratkaistu: Barcelona toukokuussa ja kaksi viikkoa. Olisinkohan minä oppinut koulussa jotain näistä asioista jos olisin syntynyt diginatiiviksi? Joka tapauksessa juttelin ohjaajieni kanssa, tyttö ja poika ja kehuin, että olette niin viisaita ja hienointa oli se, että mitään ei tehty puolesta. Itse piti miettiä otsa kurtussa. Sanoin, että tämä on joskus meille aikuisille vaikeaa. Puolesta tekeminen estää kaiken oppimisen!

Seuraavassa pajassa oli sitten kouluajan seuraavat kauhistukset: kemia ja fysiikka. Minulla oli niissä hyvät numerot. Ulkoa kun opettelin asioita. Koulun jälkeen näiden suhteen on ollut totaalinen muistinmenetys. Ihan perusfysiikan periaatteet on hukassa. Työskentelimme eri pisteissä. Mietettiin etikan happamuutta ja maidon emäksisyyttä. No niin ja arvioin maidon viitoseksi ja se olikin lähellä,nollaa. Anturi aineisiin ja iPadin sovellus mittasi. Seuraavassa arvioimme sydämen lyöntiä. Hienolla sovelluksella katsottiin sydämen toimintaa ja sitten mitattiin sykettä ottamalla iPadilla aikaa. Lihasten kinestesiaa ja painovoimaa filmasimme ja käytimme hidastamiseen käytimme urheilussa käytettävää sovellusta. Olipa kiva filmata nuorta miestä hyppimässä trampoliinilla. Aluksi pelkäsin että itse kukin joudumme hyppimään. Toisaalta olisin ehkä saattanut sisäistää opetettavan asian vieläkin paremmin. Viimeinen oli haiskin. Kolme nallea pistettiin hyppäämään aulassa kymmenestä metristä erilaisin laskuvarjoin. Filmaus käyntiin ja aikaa ottamaan. Ja Nalle, joka leijui maahan hitaammin, oli voittaja ja hienoa oli kuulua voittajaporukkaan. Sanoin opettajalle, että opin enemmän kuin koko lukion aikana. Ja jälleen mietin, että olisipa kiva mennä uudestaan koulunpenkille! Tai oikeammin lattialle.

Viimeisenä vuorossa koko yleisölle oli Nigel Barlow loppupuheenvuorollaan. Päivien anti oli kirkastunut. Olin inspiroitunut. Aloin katsella asioita monista eri näkökulmista. Tuli olo, että oikeasti mikään ei ole mahdotonta. Ei edes pyöröovista hiihtäminen - nykyisin kun nekin ovat niin suuria! Ja loppujen lopuksi on totta kuten Nigel sanoi, inNOVAatiot ovat harvinaisia. Olennaista niille on, että ne edustavat jotain ihan uutta. Hienoa on luoda erilaisia järjestyksiä ja ennen kaikkea sanoa itselleenkin MIkä ettei? Miksipä ei? ja Mitä jos?

Matkan jälkeen

Arki koittaa. Näin oman hankkeemme Esteetön viestintä - yhteinen asia loppumetreillä aikataulutus on saanut sähköisen allakankin voihkimaan. Erityisen onnellinen olen niistä ihanista ihmisistä, joita sain matkalla kohdata. Meitä suomalaisia oli paljon. Käsittääksenin noin 500. Yhteistä kaikille meille ja samanhenkisille ihmiselle kautta pallon oli näkemys siitä, että teknologia kuuluu opetukseen yhtä luonnollisena kuin kynä. Kuten opetuksessa tai kuntoutuksessakin suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja menetelmien tunteminen on perustusta, jolle rakennetaan. Mutta itse näen myös, että heittäytymistä tarvitaan ja uskallusta. 

Parhaimmillaan teknologia on hyvä renki, pahimmillaan huono isäntä ja sana techne edustaa minulle sitä ihmeellisyyttä, mikä inspiroi!