Yhteisöllinen toiminta ja puheterapia

Yhteisöpohjainen kuntoutus (CBR Community Based Rehabilitation), yhteisöllinen kuntoutus, yhteisöllinen toiminta ja epäsuora puheterapia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä sanotaan ja toisaalta myös kieli elää, nimitykset muuttuvat.

Vuonna 1996 aloitimme ensimmäistä kertaa Suomessa (itse asiassa toiminta oli ainutlaatuista koko Euroopassa) Kilon päiväkodissa yhteisöpohjaisen kuntoutuksen kokeilun. Kipinä oli lähtenyt Isaac:ssa(International Society of Augmentative and Alternative Communication) kuulemistani CBR luennoista, joissa esiteltiin Afrikan ja Intian Unesco -projekteja, jotka toeutettiin yhteisöissä niin, että asiantuntijat valitsivat kyläyhteisöistä aktiiveja jäseniä, joita he opettivat ja ohjasivat kädestä pitäen. Oman mausteensa yhteisöllisyyteen toi puheterapeutti Sarah Blackstonen luomat hienot ohjelmat omassa työssään.

Kukaan ei voi päättää, mitä käsitteitä on oikein käyttää. Itse puhun esteettömästä viestinnästä, erilaisista keinoista, esteettömän viestinnän keinoista ja puhun todella viestinnästä. Jokaisella on oikeus käyttää vaikka vaihtoehtoisia keinoja, vaihtoehtoista kommunikaatiota tai vierasperäistä AAC:ta tai vaikkapa puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja. Nimillä ei sinällään ole merkitystä. Itse aloin vaan kyllästymään siihen kun varsinkin asiakkaat saattoivat puhua ACC:stä ja jotkut asiantuntijat puhuessaan AAC:sta eivät edes tiedä mistä lyhenne tulee. Ja kommunikaaaaaaatio. Ah! Jotenkin niin pysähtynyttä. Ihan henkilökohtainen allergia.

Nimiä ja käsitteistöä tärkeämpiä ovat sisällöt. Mitä se yhteisöllinen toiminta on. Mitä se merkitsee ja pitää sisällään erityisesti puheterapiassa. Tätä työtä olen tehnyt Suomessa vuodesta 1996 ja Kiinassa kahdeksatta vuotta. Yhteisöllisen toiminnan sisällöt ja toimintamallit ovat ns. itserakennettuja ja keksittyjä. Paljon on kokeiluja, epäonnistumisia ja ennen kaikkea on syntynyt jo mahdollisuus katsoa mistä on lähdetty ja ehkä vähän visioida mihin ollaan menossa.

Eilen kävin pitkän keskustelun Kelan edustajan kanssa ja olen innoisssani siitä, että Kelalla jälleen kerran totean olevan innostusta kehittää yhteisöllistä toimintaa. Muutama asia sekä keskustelussa, että muutenkin jäi kaihertamaan mieltä. Mikä näkemys Kelalla on siitä, mitä kentällä tapahtuu, vastaako se todellisuutta. Keskustelukumppanini ajatus oli, että erityisesti fysio- ja toimintaterapeuttien ote enemmän yhteisöllistä ja puheterapeutit ovat viimeaikoina alkaneet myös toteuttaa yhteisöllisesti puheterapiaa. Ja vaikka kuntoutusmääräyksessä lukee, että toteutetaan yksilöllisesti päiväkodissa, se tarkoittaa että toki voi olla ryhmässä, kunhan huomioi asiakkaan yksilölliset tarpeet. No minusta on hiukan ihmeellistä miksei siinä voi lukea: voidaan toteuttaa ryhmässä. Oli miten oli tahtotila on mitä ilmeisimmin sama.

Miten sitten asia käytännössä toteutuu. Päiväkotien näkökulmasta - n. kymmenen päiväkodin otos (Espoo, Helsinki, Lahti, Turku) kertoo, että missään ei minkään alan terapeutti ole ollut ryhmässä tekemässä terapiaa. Ehkä minä olen kysynyt juuri niiden päiväkotien edustajien kokemusta, jotka edustavat niitä, missä se ei toteudu. Tiedä häntä! Joka tapauksessa vinkki puhetieteiden laitokselle, että tästä saisi mainion gradun.

Toisaalta miten sitten määritellään yhteisöllisyys. Minusta yksinkertaisesti niin, että tehdään työtä (ohjausta, mallitusta, koulutusta) lapsen lähiyhteisöjen kanssa (perhe, päiväkoti, koulu). Se ei todellakaan ole sitä, että "onpa kiva kun teillä on ovi auki, niin mummikin näkee mitä siellä huoneessa tehdään"! Toiminnat ja sisällöt on myös suunnitelmallisia. Ne käydään läpi ja niihin sitoudutaan.

Aloitin itse juuri pienellä paikkakunnalla sijaitsevassa päiväkodissa (ja tietysti myös lapsen kotona, jossa mukana on myös sisarukset). Opettajien kanssa sovimme, että aloitamme pienen ryhmän. Kolme tyypillistä lasta asiakkaan, jotka henkilökunta valitsee. Tyypillisten lasten vanhempien pitää myös sitoutua, koska myös heitä koskee esimerkiksi keskustelukuvien käyttö. Kotona tehdään ryhmää varten keskustelukuvat. Mahtava ryhmämme tukee kaikkien lasten vuorovaikutustaitoja. Aloitteiden tekoa, rikasta ja monipuolista tapaa ilmaista itseään. Ei hullumpaa tukea myös esiintymistaitoja, toisen huomioon ottamista ja avoimuutta sekä erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Niin ja miksi. Koska asiakkaani toimii hienosti aikuisten kanssa. Kaverielämässä on puhumattomalla, liikuntavammaisella lapsella tuen tarvetta paljon.

Ja mitä ne ryhmän toiminnot ovat. Leikkejä, pelejä, retkiä, kokkailua, askartelua ja taiteita. Puheterapeuttina voin myös vetää jonkun Suujumppatuokion ryhmälle, jossa artikulaatio- ja suujumpan lisäksi opetellaan päättelyä ja rikastetaan kieltä. Ryhmien toiminnoissa on aina mukana joku päiväkodin henkilökunnasta, joka on mukana päiväkodin toiminnan suunnttelussa. Yleensä opettaja tai lastenhoitaja. Poikkeuksellisesti voi olla avustajakin, mikäli hänellä on pysyvämpi pesti. Puheterapeuttina on aivan upeaa työskennellä yhdessä varhaiskasvatuksen ammattilaisen kanssa. Meillä on se yhteinen vuori ja kummallakin hieman erilaiset välineet. Lisäksi fysioterapeutella on omat välineensä. Yhdessä voimme saavuttaa huipun.

Yhteisöllinen toiminta on parhaimmillaan kun saadaan eri alojen toimijat mahdollisimman tiiviisti yhteistyöhön. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten saaminen mukaan ei ole itsestään selvää. Joskus se saattaa olla hyvinkin haastavaa. Silloin kannattaa heti keskustella kuntoutuksesta vastaavan tahon tai esimerkiksi alueen Kelton kanssa. Itsestään selvää on se, että meidän kaikkien tavoitteena tulee olla lasten hyvinvointi, ihan kaikkien. Parhaimmillaan yhteisöllinen toiminta rikastuttaa paitsi asiakkaana oleva lapsen niin hänen kaikkien ikätovereidensa arkea. Ja hienoa on myös se, että se rikastuttaa meidän kaikkien työtä!

Tavoitteeni oli tässä tuoda esille miten minä toimin, kun puhun yhteisöllisestä toiminnasta puheterapeuttina. Tähänhän ei ole mitään määritelmää. Tätä ei koulutuksessa edelleenkään ole. Ei ole oppia siitä, miten ohjata, miten mallittaa, mitä tehdä kun hommat ei suju. Työnohjauskoulutuksesta on ehdottomasti apua. Itselleni se on ollut kullanarvoista. Miten ohjaaminen tapahtuu, miten mallittaminen tapahtuu niin, että et loukkaa omassa ammatissaan asiantuntijana olevaa työntekijää. Suuri unelmani on, että puheterapeuttikoulutuksessa jonain päivänä on yhteisöllinen toiminta puheterapiassa -oppiaine. Ensimmäinen ja ainoa yhteisöllisen toiminnan puheterapeuttiha meillä on jo: hyvä Hyvinkää!

Yhteisöllisen toiminnan iloa ihan kaikille!