Ability to Access - Dreams Come True
Apple Accessiblity Summit Prague 2013
On ollut joitakin asioita ja uudistuksia, jotka ovat suuresti ärsyttäneet ja pistänyt pohtimaan, että mahtaa Steve Jobs kääntyillä haudassaan ja kuten eräs sanoi "Joo on varmaan kyljet ihan kipeinä!". Konferenssin yhden ADE:n (Apple Distinguished Educator) Daniela Rubion (Espanja) puheenvuoron johdosta ei tarvinnut kääntyillä. Esitys piti sisällään niin konkreettisesti sen, mitä Apple on parhaimmillaan aina ollut. Mahdollisimman esteetön käyttöliittymä ja kaikkien laitteiden perusominaisuus.
Huomasin juuri, että olin niin vaikuttunut esityksestä, että en kirjannut mitään ylös. Ehkä olin koko esityksen ajan myös kirjaimellisesti suu auki!
Daniela istui eturivillä opaskoira vierellään. Hän astui estraadille ja opaskoira valvoi valppaana paikallaan esitystä. Ensimmäisenä Daniela kommentoi "Where is my ipad". Daniela kertoi lapsuudestaan. Ihana kuva pikkuisesta, rakastetusta tyttösestä valkokankaalla. Minusta oli erikoista, että aika varhain Danielalle oli viehtymys visuaaliseen maailmaan. Outo kummitäti osti hänelle lahjaksi kameran. Ympäristö kummeksui. Mitä sokea pikkutyttö teki kameralla. Mutta Daniela otti kuvia ja hänellä oli unelma, että hän joskus pystyisi tekemään filmin. Esityksen aikana Daniela käytti VoiceOveria sekä puheentunnistusta sovellusten avaamiseksi. Hän käytti myös TapTapSeeta ja demonstroi kuvien ja videon ottamista. Hän teki elokuvan iMoviella käyttämällä juuri otettuja ja vanhoja kuvia. Kaikki tämä oli mahdollista, sillä toden totta: Daniela now has the ability to access.
Vieläkin olen esityksestä leijuvassa tilassa. Vaikeaa on jälleen välittää sitä hämmästystä ja epäuskoa. Oli kun olisi ollut taikuria katsomassa. Sillä erotuksella, että näytettiin miten temput onnistuu. Ja että välineet on olemassa, ne on otettava käyttöön. Juuri leiki TapTapSeen kanssa: musta ruuanlaitto potin indukstioliesi (=on pata induktioliedelläni). Ihme sovellus. Kiva leikkiä ajatuksella, miten sitä voisi soveltaa, mitä kaikkea sillä voisi tehdä!
Huomaan, että minä tarvitsin tuon konferenssin, jotta inspiroidun. Jotta löydän unelmia uudelleeen. Mikään ei ole niin hienoa, kun nähdä ja kuulla ihmisiä, jotka ovat innostuneita omasta työstään ja elämästään työn äärellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti