tiistai 9. joulukuuta 2008

Kieli muuttuu - nuoret ei

Olen tänään tutustunut mielenkiintoiseen räppiartistiin McManeen, jonka sanomaa kuuntelin netissä. Kaski ensimmäistä biisii pisti ajattelemaan tosi vahvasti artistin sielunelämää: "Kuole huora kuole" ja "Vitun teinit". Löysin myös herkkää lyriikka kuten "Rakastan sinua". Kahdesta ensimmäisestä on noussut keskustelua. Keskustelupalstoilla teinit ovat vahvasti puolesta ja vastaan. Ehkä aikuisten parissa enemmän vastaan.
Sukelsin kauas omaan teini-ikääni: runokirjaan, johon kirjoitin enimmäkseen itse ja kirjasin niitä, jotka missäkin tunnetilassa vastasivat omaa tunnemaailmaani. Vieläkin muistan hyvin yhden, kun olin niin lohduttoman rakastunut ja petetty. Tämä toistui muuten usein. Runo kulki jotensakin näin: Tuuli mun luitani heiluttaa, mä tanssin tahtia yön, varo rakkaani vierellä vierahan. Saat tuntea kylmä on kuolleen käsi ja kylmä on kuolleen suu. Huh. Tänään olen paljon pohtinut teini-iän myrskyisää elämänvaihetta. Välillä lutusena kotona kotikissana, välillä mietiskellen, että kyllä ne sitten itkee kun mä olen kuollut.
Kieli muuttuu, ajat muuttuvat - eivät ainakaan helpommiksi - ja teini-iän kipuilu ei muutu miksikään sinällään. Kyllä teineillä on kasvussaan aikuisiksi haastetta kerrassaan ja vanhemmilla osuus siinä prosessissa potenssiin miljoona.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Tsemppiä Finnair

Palasin lauantaina Kiinasta ja jälleen kerran olin kaikin puolin niin tyytyväinen Finnairin palveluun. Kun astuu koneeseen, niin tunne on kuin kotiin olisi tullut. Olen matkustanut siellä sun täällä pian 50 vuotta. Kokemuksia on jos mistäkin lentoyhtiöstä. Tuoreimpana on muisto viime kesän Montrealin lennosta. Air Canada tajosi menomatkalla pelkkiä keksejä, makeisia, muffinseja, donitseja ja juomatarjoilukin oli aivan ala-arvoista. Pahinta oli että kohdalleni osui stuertti, joka oli ilmeisen kyllästynyt ehkä koko elämäänsä, työn lisäksi. Negatiivisia kokemuksia on paljon: Deltan (mennyt konkurssiin) käsittämätön piittaamattomuus kentälle jumittuneista matkustajistaan, Varigin (mennyt konkurssiin) olemattomasta palvelusta koneessa ja kohteen muuttumisesta aivan viime metreillä kentällä jne.
Olen kaiken kaikkiaan suomifani - ehkä se johtuu pitkälti siitä, että asuin vuoden jenkeissä. Minua erityisesti nipoo, se että jo pitkään erityisesti Hesarin asenne on kansallista lentoyhtiötämme kohtaan vain negatiivinen. Tämä Thaimaan härdeli, joka ei villeimmänkään mielikuvituksen mukaan ole Finskin vika, uutisoidaan siitä vinkkelistä, että mikä kaikki on pielessä Finskin päässä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että tässäkin tilanteessa (kuten tsunamikatastrofissakin) meidän Finnairimme tekee parhaansa - voisi tehdä jonkun kansainvälisen vertailunkin ja luulen että aika kärkipäässä olemme tämänkin katastrofin hoidossa.
Perustetaan profinski -kerho. Listataan kaikki asiat, jotka on koettu positiivisiksi. Voin aloittaa: suomalaista mielenlaatua ymmärtävä henkilökunta (Thai airwaysillä ällötti kun miehiä palvellessa oltiin niin äiteliä ja meille naisille tuskin hymyiltiin), kielitaitoisia (löytyy ruotsissa, englannissa, ranskassa, saksassa jne), pitkillä lennoilla 2 lämmintä ateriaa!!!!, "baariin" pistäytyessään tuntee itsensä tervetulleeksi ja henkilökunta on mielellään vuorovaikutuksessa ja mikä ihaninta yhteinen huumori löytyy helposti, pienten lasten kanssa matkustavia huomioidaan erityisesti, vessat pysyy siisteinä pitkilläkin lennoilla..... ja löytyy palvelua kentälläkin - menomatkalla Kiinaan ihana virkailija sanoi: kone ei tule täyteen, joten pistänpä väliinne tyhjän penkin - ihan kuin olisi förstissä matkustanu (vaikka siitä ei ole kokemusta:))
Jos sinulla on negatiivisia kokemuksia, minä en niistä halua kuulla paitsi jos kyseessä ei ole Finski. Minulla on agendana pelkät kehut!
Niin, niin siskoni on purseri, mutta jostain syystä kukaan koskaan koneessa ei ole huomannu, että taidatpa olla Eevan sisko. On meinaan sen verran tuota henkilökuntaa, että sukulaisuussuhteemme ei kilometrien päähän loista.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Espoon lapsikurjuus - vie vessapaperi lahjaksi viimeisenä koulu/päiväkotipäivänä

Sain juuri tiedotteen vapaaehtoisjärjestöltä http://koko-espoo.blogspot.com/, jossa kehotetaan lähettämään Espoon koulutoimelle viivottimia, kumeja, kyniä - käytetytkin kelpaavat. Meinasin tuolilta pudota. Että näin meillä Espoossa. On ihan mielettömän ylpeä olo espoolaisena! Miten tämä voi olla mahdollista. Eiköhän Suomessa ole paljon köyhempiä kuntia. Nyt pitää kerta kaikkiaan ottaa ns. lusikka kauniiseen käteen ja lähteä rahoja säästämään ihan toisesta suunnasta kuin lapsista.
On kyllä niin lyhytnäköistä toimintaa alkaa purkaa päivähoito ja koulujärjestelmäämme. Samaan aikaan televisio huutaa lastemme pahoinvoinnista ja lastenpsykiatrian hoitokustannusten, jonojen kasvusta. Hölmöläisten peitonjatkamismeininkiä koko homma.
Minä ehdotan, että jokainen vanhempi/oppilas/päiväkotilainen vie joululahjaksi kouluun/päiväkotiin rusettinauhalla varustetun vessapaperin. Näin voidaan julkisesti painostaa Espoon koulutoimea ja päivähoitoa.
Olen itse menossa toista kertaa Kiinaan vapaaehtoistyöhön kouluttamaan päiväkodin/koulun henkilökuntaan. Siellä halutaan mallia suomalaisesta upeasta kasvatus ja opetustyöstä. Kyllä hävettää kun takaraivossa pohtii nykyistä tilannetta, jossa näitä toimintoja ajetaan yhä alemmas.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Paluu todellisuuteen

No ne on sitten vaalit ohi. Se on vaan niin tässä elämässä, että toisilla on kurkut ja toisilla tillit. Sain 197 ääntä - kiitos kaikille minua äänestäneille. Varapaikka oli huulilla, mutta kun ei, niin ei. Tässä sitä nyt sitten pohtii polittista tulevaisuuttaan eli onko sitä. Äänimäärän suhteen tilanne on positiivinen, sillä se oli enemmän kuin viimeksi ensimmäisellä kerrallallani, jolloin sain 177 ääntä.
No äiti onnitteli - hyvä kun en päässyt. Poika soitti jo illalla ja oli kovasti empaattinen ja tuumasi, että eikö se kuitenkin ole parempi näin, kun sinulla on aina kiire. Itse olen sitä mieltä, että vaikka en kävisi töissä, niin jostain minä sen kiireen kehitän joka tapauksessa. Sitä paitsi, tuskin politiikassa on yhtään ihmistä, jolla ei olisi sormet vähän joka sopassa. Ei sille voi mitään, kun on vaan niin kiinnostunut monesta asiasta.
Pyrin aikoinaan oikikseen kaksi kertaa - ensimmäisellä kertaa sain enemmän pisteitä, kun toisella, jolloin kävin Pykälän kurssit ja istuin aamusta iltaan kirjastossa. Jotain johdatusta oli, että en sinne päässyt. Minulle ei olisi laisinkaan sopinut lukemissulkeiset tällaisena toiminnan ihmisenä. Sitä paitsi jo yhden lauseen mittaisen vuorosanan muistaminen eksaktisti tuottaa suunnattomia vaikeuksia ja tulee stressi. Höpöttämään omiani pystyn kyllä - ja se ei edes stressaa.
Joku käsikirjoitus on meikäläisen elämästäkin kirjoitettu. Ihaninta on se että tämä koko taival on yhtä aarteenmetsästystä ja matkaa itseen. Jos päädyn siihen, että politiikka ei ole mun juttu, niin ehkä alan virittäytyä tekemään tutkimusta... kirjaa...mahdollisuuksia on elämä täynnä. Pitää löytää kulloinkin se oma juttu.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Lapsen tukistaminen rikos - silpominen ok

Koska vihreänä uskon kierrätykseen, niin luinpa taas aamulla eilistä Hesaria. Yleisönosastolla oli nappiin osuva kirjoitus pienen pojan ympräileikkauksesta. Nelivuotiaan identiteetin vuoksi on tärkeää, että hänet silvotaan. Taannoin vanhemmat saivat tukistamisesta sakot. Jotain tässä nyt on pahasti pielessä. Ympärileikkaus tapahtui kaiken huipuksi paikallispuudutuksella ei edes narkoosissa. Ihan hirvittävää väkivaltaa verrattuna tukistamiseen.
Ymmärrän toki, että ympärileikkaus lapselle voidaan tehdä lääketieteellisistä syistä ja silloin niin kuin monessa muussakin toimenpiteessä on parempi, että se tehdään mahdollisimman varhain eli vielä kun se on "pikku nakki". Lähipiirissäni nuorelle miehelle tehtiin se varhaisteini-iässä ja toimenpidettä suunniteltaessa kirurgi sanoi suorin vartaloin: narkoosi. Kuitenkin kyseessä oli nuori mies, joka itse oli hakeutunut toimenpiteeseen.
Olen tutustunut mielenkiintoiseen blogiin http://www.projectmama.info/, jossa yhdessä kirjoituksessa käsiteltiin Jumalan asettamisesta syytteeseen. Tässä nyt olisi oiva kohta. Jos jollain ihmisellä on sellainen jumala, joka sallii lapsen silpomisen, niin se käy totaalisesti yli ymmärrykseni. Suomessa ihmisiä, myös lapsia tulisi kohdella tasavertaisesti sukupuoleen, rotuun, uskontoon ym katsomatta. Missä oli tämän pienen pojan tasvertaisuus. Hänen tahdostaan ei todellakaan ole kyse. Tahto on aikuisen taskussa ja aikuinen on velvollinen suojelemaan lastaan pahalta.
Olen niin pettynyt oikeusjärjestelmäämme, jollei se näin selkeässä tapauksessa ole lapsen puolella. Kukin tulkoon uskossaan autuaaksi. Jostain olen jopa saanut sen käsityksen, että kyseessä ei ole edes uskonto vaan vanha pinttynyt kulttuuriin liittyvä riitti. Tällä logiikalla tukistaminenkin on ok. Onhan meilläkin vanhoja sanontoja mm. "ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Niin , että mitenköhän tuon tukistamisen laita rikollisena tekona on - sehän on osa suomalaista identiteettiä!

maanantai 20. lokakuuta 2008

Valtava vaalirahoitukseni

Sain juuri viestiä, jossa kehotettiin kaikkia vihreitä ehdokkaita olemaan avoimia vaalirahoituksensa suhteen. Itselläni on kokemus viime vaaleista, että tuskin yhdestäkään onnettomasta lappusesta, jonka postilaatikkoihin pudotin oli mitään hyötyä. Sain kuitenkin 177 ääntä, mikä oli aika hyvin ensikertalaisena. Uskon, että miltei aboriginaaliespoolaisena vuosien varrella on sekä työssä että vapaa-aikana kohdannut, niitä ihmisiä, jotka aidosti haluavat äänestää minua lähinnä siksi että tuntevat minut ja joilla on luottamus siihen, että täytän paikkani ja olen luottamuksen arvoinen. Yksi yhteisesite on ELVI:n tekemänä tehty ja se kustansi 25€. Mainostaminen televisiossa, radiossa ja lehdissä on niin kallista, että luotan noihin Vihreiden julisteisiin, jossa naamani näkyy, että äänestäjät minut sieltä blokkaavat. Toivottavasti.

Vaalibudjettini on siis seuraavanlainen - Espoon vihreiden kamppanjan maksu 80€, nettisivut 50€ vuodessa ja esite 25€. Sivut olin hankkimassa joka tapauksessa ja tämä blogihan on maksuton. Siinä siis koko budjetti. Joskus siis tosi halvalla saa jotain erinomaisen hyvää:)

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Espoossa terveydenhuolto toimii ja ei toimi

Espoossa eri puolilla asuneena yli n. 40v on kunnan terveydenhuoltokin tullut tutuksi. Välillä todella tuntuu, että homma on kuin blondin auton vilkussa toimii-ei toimi. Espoonlahdessa, jossa kotini on en ikinä onnistunut 10v aikana saamaan hammaslääkäriaikaa kunnalta. Nyt kun asustelen Viherlaaksossa ajat on saanut ja aivan käsittämättömän hyvää hoitoa. Ja ihan kohtuulisella hinnalla - maksutontahan se ei ole. Espoonlahdessa taas oli hyvä diabeteksen itsehoito-ohjelma ja diabetes hoitaja. Ja joitakin vuosia toimi omalääkärisysteemi hyvin, mutta sellaisesta ei ole ilmeisesti monessakaan terveyskeskuksessa. Ja jos on niin omalääkäri on niin kiireinen ja stressaantunut, että potilas tuntee itsensä vain häiriöksi.

Kaiken kaikkiaan palvelu on ystävällistä, mutta tuntuu että tehottomuudessa löytyy. Poikani pieneen luomenleikkaustoimenpiteiseen käytettiin minusta ihan liikaa resursseja: ensin jonotusta, että saa aikaa lääkärille, joka arvioi, että leikataanko. Sitten lääkärinsoittoaika, jossa sitten sovittiin toimenpideaika ja sitten tikinpoisto. Hommaan meni kuukausia, ja olen sitä mieltä että asian olisi voinut hoitaa yhdellä lääkärikäynnillä. Eikä kovin hyvin sujunut kivualiaiden vatsaoireidenkaan hoito. Luottamuspula hoitoon ja menimme yksityislääkärille, kuten aina ennenkin - varsinkin kun lapset olivat pieniä. Vähistä varoista halusin hoitaa lapseni terveydelliset ongelmat niin hyvin kuin mahdollista - tärkeintä oli luottamus, että lääkäri hoitaa lapseni, niin että voin uskoa hänen tekevän parhaansa ja olevan kiinnostunut pikkupotilaistaan.

Itse olen enimmäkseen käyttänyt kunnan palveluja. Enimmäkseen hoito on ollut kohtuullisen hyvää. Nykyisin enemmän ja enemmän lääkäri soittaa tulokset - äitini lääkäri soittaa kotiin tulokset ja varsinkin ei äidinkielenä suomea puhuvia on vaikea ymmärtää. On yleisesti tiedossa, että terveyskeskuksiin on vaikea saada lääkäreitä, jotka siellä pysyisivät - erityisesti Espoonlahdessa tämä on ongelma.

Sosiaali- ja terveyslautakunta vieraili taannoin Tanskassa lähinnä tutustumassa tanskalaiseen vanhustenhoitoon. Ihastuin yleensä koko tanskalaisesta mallista järjestää kansalaistensa terveydenhuolto. Kansalainen saa itse valita oman/perhelääkärin ja kunta ostaa palvelut. Vanhuksia ei makuutettu sairaaloissa tai varsinkaan erikoissairaanhoidossa. Esim. sairaalassa tavoitteena oli mahdollisimman nopea kotiuttaminen takaisin vanhuksen omaan kotiin/kodinomaiseen vanhustenkotiin.

Nyt puhutaan paljon siitä, että yksityistämisvimmassa kunnan terveydenhoitopalvelujen taso heikkenee ja että se tulee kalliiksi. Välttämättä näin ei ole. Tosin missään tapauksessa terveyskeskuksissa pomppivista keikkalääkäreistä ei taso parane ja tulee kalliiksi. Pitäisikö koko järjestelmää muuttaa. Kansalaisille perhelääkärit, joiden kanssa esim pitkäaikaissairaiden ei tarvitse joka kerta alkaa alusta.... minkälaiset elintavat, mitä tee työksesi, koska diagnosoitu jne sadatta tuhannetta kertaa. Tehottomuutta ja kustannuksia terveydenhuoltoon tuo erityisesti se, että lääkärit eivät tiedä asiakkaistaan mitään ja kukaanhan ei lue mitä toiset on kirjoittaneet:)