No ne on sitten vaalit ohi. Se on vaan niin tässä elämässä, että toisilla on kurkut ja toisilla tillit. Sain 197 ääntä - kiitos kaikille minua äänestäneille. Varapaikka oli huulilla, mutta kun ei, niin ei. Tässä sitä nyt sitten pohtii polittista tulevaisuuttaan eli onko sitä. Äänimäärän suhteen tilanne on positiivinen, sillä se oli enemmän kuin viimeksi ensimmäisellä kerrallallani, jolloin sain 177 ääntä.
No äiti onnitteli - hyvä kun en päässyt. Poika soitti jo illalla ja oli kovasti empaattinen ja tuumasi, että eikö se kuitenkin ole parempi näin, kun sinulla on aina kiire. Itse olen sitä mieltä, että vaikka en kävisi töissä, niin jostain minä sen kiireen kehitän joka tapauksessa. Sitä paitsi, tuskin politiikassa on yhtään ihmistä, jolla ei olisi sormet vähän joka sopassa. Ei sille voi mitään, kun on vaan niin kiinnostunut monesta asiasta.
Pyrin aikoinaan oikikseen kaksi kertaa - ensimmäisellä kertaa sain enemmän pisteitä, kun toisella, jolloin kävin Pykälän kurssit ja istuin aamusta iltaan kirjastossa. Jotain johdatusta oli, että en sinne päässyt. Minulle ei olisi laisinkaan sopinut lukemissulkeiset tällaisena toiminnan ihmisenä. Sitä paitsi jo yhden lauseen mittaisen vuorosanan muistaminen eksaktisti tuottaa suunnattomia vaikeuksia ja tulee stressi. Höpöttämään omiani pystyn kyllä - ja se ei edes stressaa.
Joku käsikirjoitus on meikäläisen elämästäkin kirjoitettu. Ihaninta on se että tämä koko taival on yhtä aarteenmetsästystä ja matkaa itseen. Jos päädyn siihen, että politiikka ei ole mun juttu, niin ehkä alan virittäytyä tekemään tutkimusta... kirjaa...mahdollisuuksia on elämä täynnä. Pitää löytää kulloinkin se oma juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti